Olen käynyt keskusteluja useiden ohjelmoijien kanssa siitä, miksi Java vaikuttaa epäilyttävältä. Tämä essee on syntynyt näiden keskustelujen pohjalta, ja tarkoitukseni on enemmänkin tutkia hakkerin vainua kuin kritisoida Javaa!
Ajan myötä hakkereille syntyy kyky aistia hyviä (ja huonoja) teknologioita. Ajattelin, että olisi kiinnostavaa yrittää kirjoittaa siitä, miksi Java tuntuu mielestäni huonolta teknologialta.
Jotkut tämän esseen lukeneet ajattelevat, että tämä on mielenkiintoinen yritys kirjoittaa jostakin, mistä ei ole kirjoitettu aikaisemmin. Toiset sanovat että joudun hankaluuksiin yrittäessäni kirjoittaa asiasta, jota en ymmärrä. Haluan vielä selkeästi sanoa, että en tässä esseessä kirjoita Javasta (ohjelmointikieli, jota en ole ikinä käyttänyt) vaan enemmänkin hakkerin vainusta (asia, jota olen miettinyt paljon).
Sanonta “you can’t tell a book by its cover” tulee ajalta, jolloin kirjoja myytiin pahvisissa kansissa. Tuolloin kirjan sisällöstä ei pystynyt sanomaan juuri mitään, mikäli katsoi vain sen kantta. Julkaiseminen on kuitenkin kehittynyt noista päivistä; tämän päivän kustantajat näkevät paljon vaivaa sen eteen, että kuluttaja voi tehdä johtopäätöksiä kirjan sisällöstä sen kannen perusteella.
Käytän paljon aikaa kirjakaupoissa ja koen, että olen oppinut ymmärtämään kaiken mitä kustantajat yrittävät kertoa minulle kirjasta. Mikäli en ole kirjakaupassa, olen suurimmaksi osaksi tietokoneiden parissa, ja minusta tuntuu, että olen joissakin määrin oppinut arvioimaan myös teknologioita niiden kannen perusteella. Tämä voi olla vain sattumaa, mutta olen onnistunut välttämään työskentelyn muutaman todella kehnoksi osoittautuneen teknologian parissa.
Tähän mennessä Java on vaikuttanut minusta juuri tällaiselta teknologialta, kehnolta. En ole koskaan kirjoittanut Java-ohjelmaa, enkä ole muuta kuin vilkaissut sitä käsitteleviä kirjoja, mutta minulla on kutina että Javasta ei tule kovin menestyksekästä ohjelmointikieltä. Mielipiteeni saattaa osoittautua vääräksi, onhan teknologioiden tulevaisuuden ennustaminen vaativaa ja vaarallistakin. Alla ovat kuitenkin vaatimattomat perusteluni sille, miksi en pidä siitä miltä Java vaikuttaa.
Sitä on hehkutettu hyvin energisesti. Onnistuneita standardeja ei tarvitse markkinoida ja mainostaa. Kenenkään ei tarvinnut markkinoida C:tä, Unixia tai HTML:ää. Onnistunut standardi on yleensä jo valmiiksi vakiintunut silloin, kun suurin osa ihmisistä kuulee siitä. Hakkerin vainun mukaan Perl on yhtä hyvä kuin Java tai parempi, mutta ennen kaikkea Perl on mitä on meriittiensä ansiosta.
Javan tavoitteet eivät ole korkealla. Alkuperäisessä Java white paper -raportissa Gosling selkeästi sanoo, että Java on suunniteltu helposti lähestyttäväksi ohjelmoijille, jotka jo osaavat C:tä. Javan suunnittelijat tarkoittivat kielen C++:n kaltaiseksi: C maustettuna muutamilla ideoilla kehittyneistä ohjelmointikielistä. Kuten sitcom-tv-ohjelmien, roskaruoan ja pakettimatkojen tuottajat, Javan kehittäjät tietoisesti suunnittelivat tuotteen ihmisille, jotka eivät olleet yhtä fiksuja kuin he. Historiallisesti muille ihmisille suunnitellut ohjelmointikielet ovat olleet huonoja: Cobol, PL/I, Pascal, Ada, C++. Sen sijaan hyvät ohjelmointikielet kuten C, Perl, Smalltalk ja Lisp ovat syntyneet, kun niiden kehittäjät ovat luoneet kielen omaa käyttöään varten.
Javalla on piilotettuja tavoitteita. Sanonta kuuluu, että maailma olisi parempi paikka, mikäli ihmiset kirjoittaisivat kirjoja vain koska heillä on jotakin sanottavaa, eikä siksi että he haluavat kirjoittaa kirjan. Emme kuule puhuttavan Javasta siksi, että sillä olisi jotakin sanottavaa ohjelmointikielistä. Kuulemme Javasta, koska se on osa Sun-yhtiön suunnitelmaa Microsoftin heikentämiseksi.
Kukaan ei rakasta Javaa. C-, Perl-, Python-, Smalltalk- ja Lisp-ohjelmoijat rakastavat ohjelmointikieltään. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan että he rakastavat Javaa.
Ihmisten on pakko käyttää Javaa. Useat tuntemani Java-ohjelmoijat käyttävät Javaa, koska heidän täytyy. He kokevat että Java on edellytys rahoituksen saamiseksi, tai että asiakkaat haluavat Java-ohjelmia, tai että heidän esimiehensä käskee heidän käyttää Javaa. Tuntemani Java-ohjelmoijat ovat fiksuja; jos ohjelmointikieli olisi ollut hyvä, he olisivat käyttäneet sitä vapaaehtoisesti.
Liian monella kokilla on lusikkansa Java-sopassa. Pienet ryhmät ovat kehittäneet parhaat ohjelmointikielet. Sen sijaan komiteat näyttävät kehittävän Javaa. Jos Javasta tulee hyvä ohjelmointikieli, olisi se ensimmäinen kerta historiassa kun komiteat suunnittelevat kelpo kielen.
Java on byrokraattinen. Suppean Java-ymmärrykseni pohjalta näyttäisi siltä, että Javassa on paljon protokollia asioiden tekemiseen. Todella hyvät ohjelmointikielet eivät sisällä tarpeettomia protokollia. Ne antavat ohjelmoijan tehdä mitä hän haluaa eivätkä astu hänen tielleen.
Java on pseudo-hip. Sun teeskentelee, että Java on ruohonjuuritason projekti ja avoimen lähdekoodin ohjelmisto kuten Perl tai Python. Java on kuitenkin suuryritys Sunin kontrollin alainen. Tästä johtuen Javaan tulee todennäköisesti liittymään samaa puuduttavaa toitotusta kuin mihin tahansa asiaan, jota suuryritys tuottaa.
Java on suunniteltu suuria organisaatioita varten. Suurilla organisaatioilla on erilaiset tarpeet kuin hakkereilla. Ne haluavat ohjelmointikieliä, jotka ovat (heidän uskoakseen) sopivia keskiverto-ohjelmoijista koostuvien tiimien käyttöön. Ne haluavat ohjelmointikielten sisältävän rekkojen nopeusrajoittimien kaltaisia ominaisuuksia, jotka estävät hölmöjä tekemästä suurta vahinkoa. Hakkerit puolestaan eivät pidä ohjelmointikielistä, jotka suhtautuvat heihin alentavasti. Hakkerit haluavat valtaa. Historiallisesti suurille organisaatioille suunnitellut ohjelmointikielet kuten PL/I ja Ada ovat hävinneet, kun taas hakkerikielet kuten C ja Perl ovat voittaneet. Syy: tämän päivän teinihakkeri on huomisen teknologiajohtaja.
Väärät ihmiset käyttävät Javaa. Ohjelmoijat joita eniten arvostan eivät ole lumoutuneet Javasta. Kuka pitää Javasta? Hyvin pukeutuneet johtajat, jotka eivät erota ohjelmointikieliä toisistaan, mutta ovat kuulleet Javasta uutisissa; suuryritysten ohjelmoijat, jotka ovat innoissaan löydettyään jotakin C++:aa parempaa; pinnallisesti motivoituneet opiskelijat, jotka ovat valmiita pitämään mistä tahansa joka takaa heille työpaikan (kysytäänkö tätä tentissä?). Edellämainittujen ihmisten mielipiteet vaihtuvat tuulen suunnan mukaan.
Javan isukki on pinteessä. Sunin liiketoimintamallia uhkaa kaksi trendiä: Halvat Intel-prosessorit, joita käytetään myös työpöytäkoneissa, ovat nykyään enemmän kuin riittävän nopeita palvelinkäyttöön. FreeBSD puolestaan vaikuttaa olevan vähintään yhtä hyvä palvelinkäyttöjärjestelmä kuin Solaris. Sunin markkinointiviestit vihjaavat, että vakavasti otettavat teollisuussovellukset tarvitsevat Sunin palvelimia. Jos tämä olisi totta, olisi Yahoo ensimmäisenä jonossa ostamassa Sun-palvelimia; kuitenkin työskennellessäni Yahoolla huomasin, että kaikki heidän palvelimensa olivat Intel-koneita, joita operoitiin FreeBSD:llä. Tämä lupaa huonoa Sunin tulevaisuudelle. Jos Sun joutuu vaikeuksiin, saattaa siitä seurata ongelmia myös Javalle.
Puolustusministeriö pitää Javasta. Puolustusviranomaiset kehottavat ohjelmoijia käyttämään Javaa. Tämä näyttää minusta kaikkein huolestuttavimmalta merkiltä. Puolustusministeriö tekee hyvää (joskin kallista) työtä maan puolustamiseksi, mutta se rakastaa suunnitelmia, toimintaohjeita ja protokollia. Puolustushallinnon kulttuuri on vastakohta hakkerikulttuurille. Ohjelmistokysymyksissä heillä on taipumuksena arvata väärin. Viimeksi kun puolustusministeriö todella piti jostakin ohjelmointikielestä oli kielen nimi Ada.
Pidäthän mielessä että tämä essee ei ole Java-kritiikkiä vaan kritiikkiä Javan kantta kohtaan. En osaa Javaa tarpeeksi hyvin voidakseni sanoa että pidän tai en pidä siitä. Tämä essee on pikemminkin kuvaus seikoista, miksi en ole innokas oppimaan sitä.
Ohjelmointikielen sivuuttaminen kehnona saattaa vaikuttaa ylimieliseltä, jos henkilö ei ole edes yrittänyt kirjoittaa ohjelmaa kyseisellä kielellä. Tämä on kuitenkin jotakin, mitä jokaisen ohjelmoijan tarvitsee tehdä, sillä kaikkia maailman teknologioita ei yksi ihminen voi oppia. Hyvä ohjelmoija oppiikin tunnistamaan kaukaa teknologiat, jotka ovat oppimisen arvoisia. Olen sivuuttanut Cobolin, Adan, Visual Basicin, IBM AS400:n, VRML:n, ISO 9000:n, SET-protokollan, VMS:n, Novell Netwaren ja muunmuassa Corban. Vainuni kertoi, että niissä on jotakin mätää.
Voi olla, että olen Javan suhteen väärässä. Saattaa olla, että ohjelmointikieli jota suuryritys markkinoi parantaakseen strategista asemaansa, jota komiteat kehittävät keskivertokehittäjille, jota hehkutetaan taivaisiin, ja josta puolustusministeriö pitää, sattuukin olemaan elegantti, kaunis ja ilmaisuvoimainen kieli jolla rakastan ohjelmoida. Näin voi olla, mutta hyvin epätodennäköisesti.
